Olenkohan jonkin sortin nettiaddikti?

Myönnän kyllä että tulee liikaa istuttua tämän vehkeen äärellä ja laiminlyötyä rakkaimpia ihmisiä ja harrastuksia, mutta en ole silti koskaan pitänyt itseäni nettiaddiktina.
"Hänen" kommentinsa omiin kirjoituksiini, jotka olen poistanut edellisessä viestissä mainituista syistä, saivat minut kuitenkin miettimään asiaa.

Olen keksinyt ratkaisun tai ainakin yrityksen ratkaista ja selvittää olenko nettiaddikti.
Postissa saapunee lähipäivinä paketti, jonka sisältö auttaa minua selvittämään kyseisen asian.

...Mutta lisää asiasta kuvan kera kun tuo paketti saapuu, tilasin sen muuten netistä! :)

Tuo "pommi" on osittain purettu ja räjähdysvaara vältetty! ;)

Kuten aiemmin sanottu meillä on chattitausta ja ehkäpä nyt kun muutamia hankalia asioita on purettu tätä kautta on parasta jatkaa asioitten purkamista kasvotusten.
Emme halua käsitellä omia asioitamme tällä tavalla, jatkan blogin kirjoitusta säännöllisen epäsäännöllisesti ja jatkossa aioin kysyä "häneltä" mitä täällä julkaisen. Tämä pätee jo tähän kirjoitukseen, mutta ei tätä edeltäviin teksteihin, joista olen osan poistanut. Niitten paikka ei vain ollut täällä.

Ehkäpä tosiaan tuon pienen tyttömme elämää tällä tavoin jatkossa tallennan, katsotaan nyt...

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

Johtuuko kaikki tämä ajatuksien "paperille" purkaminen kommunikoinnin puutteesta?

Toisinaan kyllä puhutaan asioista, mutta usein se vain jää, ehkäpä minun ajatukseni tulevat siksi tällä hetkellä niin helposti "paperille."
Elämä on tosiaan omituista, toisinaan sen tuntuu ymmärtävän täysin toisinaan siinä ei ole mitään järkeä.

Ihmeellistä... Elämä on...

Kommenttaja tuntuu nyt tulevan nopemmin kuin ehdin edes kirjoittaa, olenko hidas kenties...

"Pommia" en vielä ehtinyt lähettämään, ehkä etuilin sen suhteen ja kirjoitin tuon tekstin, ennenkö pudotin "pommin", jos noita asioita voi pommiksi sanoa, ehkäpä ne ovat enemmän tuntemuksia omalta kannalta tähän parisuhteeseen.

Joku kysyi suhdetta tuohon nimimerkkiin, joka on siis anagrammi Jim Morrisonista (Mr Mojo Risin), jota hän itse käytti itsestään biisissä L.A. Woman, olen ollut tuon kyseisen bändin suurkuluttaja jo 2/3 osaa elämästäni.

Tämän viestin jälkeen tuon "pommin" pudotan...

Sanotaanko että tuo kyseinen mies oli vähintään yhtä sekaisin kuin minä ja silti omalla tavallaan nero, ehkäpä siis minäkin! ;)

"Hän" on jo nukkumassa, joten pistän hänelle viestiä mistä tämä blogi löytyy, katsotaan mitä tapahtuu.

Täytyy vain sanoa, että kaiken kaikkiaan jotkin elämän kokemukset ovat opettaneet minut pitämään tunteet sisälläni, vaikkakin olen henkilö joka käsittelee tunteita, jopa äärimmäisen rajusti, mikä ei aina ole huono asia. Ehkäpä heikkous onkin siinä, että patoan ne kaikki sisälleni, en tiedä...

Kirjoituksista toivottavasti huomaa, että niiden kirjoittamiseen ovat vaikuttaneet vahvasti kirjoittamisen hetkellä vallalla olleet tunteet.

Ehkäpä tämä kaikki on jo selittelyä...